Älä lataa viallista musiikkia nettikaupasta
Pahinta tässä on, että tunnen tulleeni huijatuksi.
Kun ensimmäinen eurooppalaisia asiakkaita palveleva digitaalisen musiikin nettikauppa viitisen vuotta sitten tuli saataville myös Suomeen, ostin sieltä välittömästi muutaman tietokoneelle ladattavan kappaleen. Jonkin ajan päästä tuli kuitenkin tietokoneen vaihto ja halusin tietysti kopioida ostamani musiikin uudelle koneelle. Kopiointi onnistui, mutta kaupasta ladatun musiikin kuuntelu ei onnistunut.
Tarina muuttuu vielä nolommaksi, kun vastahakoisesti muistelen, että jo 1990-luvun lopussa ostin ensimmäiset tietokoneelle ladattavat digitaaliset kirjat. Luin teokset heti, kun ne olivat kiintolevylle tallentuneet. Kun yritän nyt lukea niitä, ainoa teksti mitä näen, on Error message.
Elokuvia ei Suomesta (ilman temppuilua internetasetusten kanssa) ole onneksi vielä voinut ladata nettikaupoista, muuten olisin todennäköisesti antanut huijata itseäni siinäkin.
Mistä oikein on kysymys? Yksinkertaisesti siitä, että suuret mediatalot uskovat tekevänsä tuottoisaa liiketoimintaa asettamalla teknisiä kopiointirajoituksia digitaalisiin tuotteisiinsa. Tyypillinen rajoitus on sellainen, jossa nettikaupasta ladattua musiikkikappaletta ei voi kopioida toiseen koneeseen tai cd:lle ollenkaan, tai sen saa kopioida esimerkiksi viisi kertaa.
Olipa sallittu kopiomäärä tai suojausteknologia mikä tahansa, homma ei pitkän päälle toimi. Jos esimerkiksi joutuu käyttämään useampaa tietokonetta, hankkimaan uuden kiintolevyn rikkoutuneen tilalle, vaihtamaan koneen uudempaan tai perheessä joku toinen haluaa kuunnella iPod-soittimellaan samaa musiikkia, jokainen siirto uuteen laitteeseen lyhentää hankitun tuotteen käyttöikää. Lisäksi ostajan täytyy vuosienkin päästä muistaa tarkkaan, millä sähköpostitunnuksella ja salasanalla ostokset on tullut tehtyä. Siis vuosienkin päästä.
Koska tuotteen tekijöiden ja kustantajien ilman muuta on saatava korvaus teostensa käytöstä, ratkaisu on ostaa ainoastaan kopiosuojaamatonta, MP3-muotoon tallennettua digitaalista musiikkia. Sama koskee digitaalisia kirjoja, elokuvia, aikakausilehtiä, äänikirjoja ja tv-ohjelmia – vain kopiosuojaamaton materiaali on rahojemme arvoista.
Esimerkiksi nettikaupat eMusic ja eClassical tarjoavat hyvät valikoimat MP3-musiikkia. Jos ei halua tallentaa kappaleita omalle tietokoneelle tai siirtää niitä kannettavaan soittimeen, Imeem ja Last.fm -palvelujen sivuilla voi kuunnella omia suosikkejaan niin kauan kuin laajakaistasta liruu bittejä.
Onneksi kehitystä parempaan on jo tapahtunut. Levy-yhtiö EMI tarjoaa iTunes-kaupassa kopiosuojaamatonta MP3-musiikkia. Myös Amazon on onnistunut saamaan, toistaiseksi ainoastaan USA:n markkinoilla, luvan myydä MP3-kappaleita.
Olen silti huolissani niistä miljoonista ihmisistä, jotka hyvässä uskossa ovat jo ehtineet ostaneet iTunesista ja muista kopiosuojattua musiikkia myyvistä kaupoista tuotteita, joiden toimivuus yksinkertaisesti on puutteellinen. Kun tuotteiden toimimattomuus paljastuu ihmisille, meteli voi olla melkoinen. Hyvä niin, koska sitä nopeammin viallisista tuotteista johtuvan mielipahan aiheuttaminen asiakkaille loppuu ja mediayhtiöiden oman liiketoiminnan kohentaminen voi alkaa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Itse poltan cd:t Itunes ostoksistani. Laatuhan tässä vähän kärsii, mutta onpahan tavara edes näin tallessa. Kappaleet saa vielä levyltä koneelle takaisin niin että suojausta ei enää ole.
Olen toki samaa mieltä, että kopiosuojaus on syvärin takaa, aunuksesta.
Jossain tapauksissa käy myös niin, että DRM:ää halllitseva yritys menee konkurssiin eikä enää kukaan hallitse vanhoja DRM:iä sen jälkeen, kun pesänselvitys on tehty.
http://en.wikipedia.org/wiki/Digital_rights_management
DRM:n ongelma on siinä, että jos Internetissä on 12 000 kanavaa Internet-radiomusiikkia ja FM:nkin voi tallentaa, miksi kukaan ottaisi sellaista vaivaa, että hankkisi DRM-tallenteita.
Ensin tehdään laki, jossa vahvan (siis uuden ja mainostetun) kopiointisuojauksen murtaminen on rikollista, kopiontisuojauksesta keskusteleminen on rikollista, sitten ne yritykset, jotka ovat lain (Suomessa pullakahveilla) lobanneet, lopulta luopuvat hankkeesta ja huomaavat, ettei DRM ole kovin suosittu asiakkaiden keskuudessa.
Näin ollen tulee murretuksi muutamia länsimaisia oikeusperiaatteita, kuten se, ettei lainsäädännön pitäisi olla (pitkälle menevin tulkinnoinkaan) taannehtivaa ja ettei sananvapautta saisi rajoittaa ilman pätevää syytä.
Kun yhteiskuntaa tehdään täydelliseksi ja aineettomia oikeuksia suojataan digitaalisen totalistarismin hengessä, Euroopan unionin komissio ja Euroipan parlamentti juoksuttavat kansallisia parlamentteja uhkasakoilla tavalla, mikä muistuttaa jallittamista.
Monella kirjastolla on laaja cd-kokoelma musiikkia, josta on maksettu julkisen levityksen tekijänoikeusmaksut. Näiden kopioiminen omaan käyttöön on laillista ja toimii varmasti. Maksu on maksettu kaikkien puolesta.
Olen aivan samaa mieltä tuosta asiasta. En ole koskaan ostanut yhtäkään DRM-kappaletta enkä tule sitä tekemään tulevaisuudessakaan. Kun ostaa jotakin, kannattaa ostaa se omaksi. Mainittu eMusic on hyvä esimerkki hyvästä konseptista. iTunesia yms. WMA-DRM puljuja en tajua. Miksi ostaa niin kalliilla kappaleita, joiden oikeudet raukeavat? Ilman DRM:ää kappaleiden hinnat ovat iTunesissa täyttä riistoa. Tavallisen CD:n ostaminen kaupasta on paljon halvempaa (hieman vanhemmat levyt) ja saa kannet päälle ja musiikki on valmiiksi CD:llä. Toivottavasti Amazonin MP3-kauppa laajenee tännekin niin saa (ylihintaista) hittimusiikiakin, jos sellaista joskus tarvitsee.
Suomessa tyhjästä CD-aihiosta pitää maksaa tekijänoikeusmaksu. Edes omia digitaalisia kuviaan ei voi tallentaa maksamatta ahneille levy-yhtiöille kymmenyksiä.
DRM pitää kieltää lailla niin kauan kuin tekijänoikeusmaksua peritään.
Useampi levyllinen musiikkia tuli ostettua MSNn musiikkikaupasta. Kävi kuten blogistille. En viitsinyt poltella CDtä niistä. Kone vaihtui parikertaa lyhyen ajan sisällä ja nyt kun on neljäs kone puolentoista vuoden sisällä käytössä, niin kertaalleen maksetusta musiikista on turha uneksia.
Täytyy tunnustaa, että torrenttien latailu houkuttaa yhä enemmän...
Kyllä edelleenkin paras tapa on yksinkertaisesti ostaa musiikkinsa CD:llä. Ainoastaan siten saa rahoilleen kunnolla vastinetta.
CD säilyy, vaikka koneen kovalevy menisi rikki, kovalevy tai kone vaihtuisi. CD:ssä on jonkinlaista tasoa kunnon stereoille, mutta sen voi periaatteessa muuntaa pienempään kokoon muille laitteille jne.
Itselläni ei ole kokemusta muista musiikkia tiedostoina myyvistä kaupoista kuin iTunes Storesta.
iTunes Storesta ostettua musiikkia saa kuunnella kerralla korkeintaan viidellä eri tietokoneella. Edellisten tietokoneitten valtuutuksen voi helposti poistaa. (Jos valtuutuksen poistaminen on unohtunut jossakin välissä konetta vaihtaessa tai Windowsia uudelleen asentaessa, ja viisi konetta on jo valtuutettu, joutuu valtuutuksen poistamaan kaikilta koneilta kerrallaan ja sitten valtuuttamaan koneet uudestaan, mutta sekään ei ole kauhean vaikeaa.)
Ainakin iTunesin osalta on siis pelkkää legendaa, että musiikki lakkaisi toimimasta jossakin vaiheessa näiden valtuutusten takia. Vanhat valtuutukset saa aina poistettua, joten minusta viisi konetta kerralla -raja ei ole edes kovin tiukka. Tällä hetkellä olen valtuuttanut oman koneeni ja tyttöystävänkin koneen soittamaan ostamaani musiikkia. iTunes Storen asiakaspalvelu on lisäksi toiminut erittäin hyvin ja jos joskus olen saanut viallisen/vääränlaisen tiedoston, rahat on palautettu tililleni parin päivän kuluessa.
Mikä siis on ongelma?
En nykyään jaksa polttaa iTunes-musiikkia cd:lle, paitsi tietysti pakolliset varmuuskopiot, joissa musiikki on musiikkitiedostoina. Cd-levyjä alkaa olla niin paljon, ettei niille ole enää tilaa. Siksi olen nähnyt musiikin ostamisen tiedostomuodossa tervetulleena uutuutena.
Ongelma lienee se että p2p-verkoissa on paremmin toimivia ja laajemman valikoiman omaavia ilmaisia palveluita joista musiikin saa käyttöönsä ilman mitään rajoituksia.
Kuinka maksullinen digitaalisessa muodossa levitettävä musiikki kuvittelee ikinä pääsevänsä eroon ilmaislataajista jos maksullinen palvelu on huonompi kuin ilmainen?
DRM ja muut rajoitukset pois, hinnat alas ja suurempi osa maksuista artisteille palvelun sijaan niin olisi kovin vaikea perustella laitonta lataamista. Tällä hetkellä mielestäni laittomasti musiikkia lataavia ei oikeastaan voi tuomita väärintekijöiksi. Tyhmiähän he olisivat jos tukisivat kuluttajan oikeuksia rajoittavaa toimintaa.
Pahin huijaus on äänenlaatu, joka jää pahasti CD:n laadusta MP3:lla. FLAC onneksi tulossa, mutta ei tietenkään kauppapaikkojen suosiossa suuren tallennustila vaatimuksen takia.
CD ja rippaus FLAC:ksi on oma toimintatapani, äänenlaatu pysyy samana ("bit perfect"). Muutaman 24 bittisen FLAC:n olen ostanut netistä ja näissähän äänenlaatu on CD:tä parempi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 12 kommenttia