Ari Hakkarainen

Nykykännykkä on helppokäyttöisempi kuin vanha bakeliittipuhelin

”Ai, anteeks … öh, väärä numero”. Soitot vääriin puhelinnumeroihin ja moni muu entisaikojen kiusa on jo katoavaa kansanperinnettä, kun uudet teknologiat ovat tehneet puhelinten käytön helpommaksi ja tehokkaammaksi.

Itse en koskaan saanut opetelluksi toimistoissa suosittujen pöytäpuhelinten sielunelämää. Tuotteen käyttöliittymä oli yksinkertaisesti niin kammottava, että kaikki muut toiminnot kuin puhelinnumeron valinta ja puhelimeen vastaaminen olivat liian hankalia. Esimerkiksi puhepostin kuuntelu tavallisella matkapuhelimella vaatii vain pari napinpainallusta, kun pöytäpuhelimessa olisi pitänyt etsiä käyttöohjeesta numerosarjoja, kenties opetella ne ulkoa, ja ilman näytön opastusta näpytellä käskyjä, joilla toiminnon olisi saanut käyttöön.

Käyttöliittymiä on joka puolella. Vaarallisen huono käyttöliittymä on esimerkiksi jalankulkuvalot aktivoivassa tuotteessa. Tyypillisessä tolppaan kiinnitetyssä pöntössä on neljä objektia, joista pitäisi päätellä, mitä tulisi tehdä. Lähtökohta kuitenkin on toivoton. Mikään laitteessa tai sen ympäristössä ei viesti, että käyttäjän ylipäätään tulisi tehdä jotain päästääkseen vihreällä valolla tien yli.

Utelias jalankulkija kuitenkin tutkii pöntön käyttöliittymää. Ensin hän saattaa painaa alimpana olevaa valokatkaisijan näköistä objektia. Mitään ei tapahdu. Sitten hän kenties painaa sormen symbolia ja vielä ehkä ukon kuvaa. Ei muutosta. Kun muuta ei ole enää tehtävissä, hän painaa mitäänsanomatonta pyöreää läiskää, jolloin valokatkaisijan lamppu syttyy. Sillä ei ole näytä olevan yhteyttä mihinkään, edes liikennevalojen väreihin, mutta jotain ainakin tapahtui.

Tällainen täysin käsittämätön käyttöliittymä kulutuselektroniikan tuotteessa olisi avoin kutsu loppuiäksi traumatisoivaan help desk -helvettiin.

Kosketeltavan käyttöliittymän voi tehdä myös hyvin. Designin ja helppokäyttöisyyden varaan koko brändinsä rakentanut Apple on iPhone-puhelimella aiheuttanut valtavan kiinnostuksen kosketusnäyttöihin. Esimerkiksi Logitech Harmony -kaukosäätimiä, Sonyn digikameroita ja Magellan Triton ulkoilukäyttöön suunniteltuja GPS-navigattoreita saa myös kosketusnäytöllä.

Applen etumatka on olematon, mutta hyvin hypetetty, sillä jo ennen iPhonea monella valmistajalla oli valmiina kosketusnäytölliset tuotteet, kuten LG Prada, Sony Ericsson P1 tai Nokia N800 web tablet (tässä tuotteessa ei tosin ole puhelinta). Kalliimmissa puhelimissa on myös koko ajan kehittyvä puheohjaus, mutta tämän vuoden kuuma julkisuuskamppailu käydään kosketusnäytöllisten käyttöliittymien paremmuudesta.

Kun Nokia 1990-luvulla kasvoi maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi, yhtenä tärkeänä tekijänä pidettiin sen mainetta helppokäyttöisten tuotteiden valmistajana. Mikään marginaalinen tuoteuutuus Applen iPhone ei siis ole. Kosketusnäyttöteknologian kustannukset ovat kuitenkin sen verran korkeammat perinteiseen näyttöön verrattuna, että ihan joka taskuun niitä ei lähiaikoina panna.

Jotain muutakin kuin vain kätevän käyttöliittymän Apple on saattanut saada aikaiseksi. Yhdysvaltainen operaattori AT&T ja brittiläinen O2 ovat kertoneet iPhone-puhelinten omistajien surfaavan internetissä ja viestivän sähköpostitse huomattavasti enemmän kuin keskivertokäyttäjien.

Internet-palvelujen kehittäjät taatusti seuraavat tätä trendiä, eikä aikaakaan, kun huomaamme web-sivujen käyttöliittymien muuttuvan mukaviksi katsella myös puhelimilla. Helppokäyttöiset tuotteet ja hyödylliset sovellukset edistävät uusien palvelujen käyttöönottoa, ei mikään keinotekoinen kytkykauppa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

1930-luvun Pute-kenttäpuhelin ja bakeliittinen sormella veivattava pöytäpuhelin olivat ymmärrettäviä. Pitkää perehdyttämistä ei tarvittu. Pute sai virtansa pyöreistä paristoista ja bakeliittinen pöytäpuhelin keskuksesta. Pöytäpuhelimesta ei ollut akku lopussa. Puhepostia sanottiin kai ennen suomenksi puhelinvastaajaksi ja puhepostin purkamista puhelinvastaajan kuunteluksi. Miksi kukaan nykyään käyttää enää 1970- luvun tai 1980-luvun tapaan "puhepostia", kun asian saa tiivistetty n x 160 SMS-tekstimerkkiin, mhin voi laittaa sähköpostiosoitteensakin? Matkapuhelin on välivaihe puhelimen ja taskutietokoneen välillä. Taskutietokoneet eivät ole valmis konsepti siksi, että: - kunnollinen tietoliikenne puuttuu: vain GPRS on valmis, EDGE:ssä, 3G:ssä ja HSDPA:ssa verkko on vajavainen: WLAN hotspoteja kehitellään - mainostajat ohjaavat verkkosivuja raskaisiin muotoihinsa uusille pöytäpelitietokoneille. Näin ollen mobiililaitteet - uudetkin - ovat auttamatta liian hitaita ja kapasiteetiltaan rajoittuneita - taskutietokoneiden kestävyys ja käyttöikä ei ole pöytäkoneen luokkaa. Se on jopa heikompi kuin sylikoneilla. Ensimmäinen asia, mikä mobiilivallankumouksessa pitäisi omaksua taantumukselta olisi puhua asiaa ja lyhyesti. Näin tietoliikenteestä tulisi kapeakaistaisempaa ja laajemmin käytettyä. SMS on suuri innovaatio siksi, että se on ikivanhan teleksin siirtämistä matkapuhelinympäristöön. Lienen lähettänyt liikeasioissa eläessäni yhden teleksin itse.
Ei pidä kieltää, etteikö teknologia olisi edennyt! Ihmetyttää, että saamme Hollywood-elokuvan julkistamispäivänä omaan, luottokortin kokoiseen vempeleeseen, mutta emme saa keksittyä filttereitä tai teknologiaa ympäristöystävällisempiin päästöihin normaalielämässä. "Nörttien FOKUS on pielessä"
Nokialla juodaan saastunutta vettä, jotka myrkytetään kloorilla. Samaan aikaan kaupoissa on tarjouksessa uusin Apple podi hintaan 308 euroa. On jokseenkin ristiriitaista se, että samaan aikaan kun ostetaan taulutelevisioita, pyritään tunkemaan video tulitikkurasian tai tupakka-askin kokoiseksi. Focus on sikäli mielenkiintoinen, että on sekä seinätendenssi että kellontaskutendenssi samaan aikaan. Lienee selvää, ettei television kokoiselle tai suuren taulun kokoiselle laitteistolle tehty vaativa mediasisältö istu sellaisenaan vajaatehoiseen taskulaitteeseen. Kyse on holistisen maailmankuvan menettämisestä 1960-luvun lopulla. Tosikot ja etusormella heristelijät ovat marginalisoituneet, minkä vuoksi ei ymmärretä, että vaikka maailma menisikin eteenpäin, pitäisi sen silti edelleen pysyä radallaan.
"On jokseenkin ristiriitaista se, että samaan aikaan kun ostetaan taulutelevisioita, pyritään tunkemaan video tulitikkurasian tai tupakka-askin kokoiseksi." Kännykkätelevision katselukulma on suunnilleen sama kuin 30 tuumaisen 5 metrin etäiyydellä. Jalkapallo tai jääkiekko voi kyllä tulla alle pikselin suuruiseksi. Mutta suurin osa ohjelmista käy täysin yhtä hyvin molemmilla. Ja melkoiseen osaan tv-ohjelmista riittää pelkkä ääni, niinkuin radio peilin (vain television ääni hieman kommentoituna) ohjelmat selvästi osoittavat.
Moneen asiaan riittävät radio ja tekstitelevisio.
Varsinkin uutiset telkkarista ovat kuvan osalta usein joutavanpäiväistä täytettä tai välähdyksiä.
Jos haluaa samat STT:n uutiset matkapuhelimesta ilman televisiolupaa ja mainoksia, kannattaa ne katsoa täältä: http://lite.ampparit.com/ Tosiasiassa kovin laajaa kaistaa ei tietoliikenteessä tarvita peruspalveluksi. Jopa maan miltei kesästä 2001 alkaen kattanut GPRS saattaa riittää. http://fi.wikipedia.org/wiki/GPRS
Samanlaista silpua kuin tuo palkitto Per von Baghin "Sininen laulu"
Kyllä minä hoitaisin puhelua vaativat asiani edelleen sillä bakeliittipuhelimella. Äänestä sai selvää, kun signaalia ei vedätetty moneen kertaan koodekin läpi ja puhe ei pätkinyt kuten nyt, vastapuolen pitäessä vaistomaisesti kättään kännyn antennin päällä haittaamassa radioaaltojen pääsyä tukiasemalle. Toisaalta nettipuhelut ovatkin sille päälle sattuessaan jo melkein HiFi-tasoa.
Suosikkipuhelimeni on kaiuttimillinen ITT-näppäinpuhelin. Se oli vahva ja siinä oli kaiutin. Taidan ostaa muuntimen ja ottaa sen kännylläkäyttöön. Kännyköistä 2110i.

Kirjoita uusi kommentti

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja