Messuilla haetaan kontaktia tositarkoituksella

Vain alan ammattilaisille järjestetyt messut voivat olla ulkopuolisen mielestä kummallisia tapahtumia. Esimerkiksi maailman suurimmat telealan messut, jotka tänä vuonna ovat Barcelonassa, tuottavat kovasti meteliä, mutta vaikutukset tavallisen ihmisen elämään ovat satunnaisia. Koska kaikki itseään kunnioittavat alan ihmiset kuitenkin suuntaavat Barcelonaan, virtuaalinen liikemiehemme, Business Development Manager Räntänen on myös lentänyt messuille tunnustelemaan markkinoita kehittämälleen uudelle kännykkäpelille.

Kun Räntänen astelee Mobile World Congressin messuhalliin, hän voi todeta asuvalintansa osuneen oikeaan; tumma puku, vilkkuva Bluetooth-kuuloke korvalla ja läppärilaukku olalla. Hän on päättänyt aloittaa huipulta. Maailman suurimman kännykkävalmistajan ja Euroopan suurimman operaattorin osastot löytyvät helposti.

Vodafonen osaston esittelijät ovat arvokkaita herroja, jotka keskittyvät kertomaan yhtiön strategiasta siirryttäessä 3G:stä 3.5G- ja 4G-verkkoihin. Vaikka 3G on vasta tulollaan monessa maassa, miljardi-investoinnit seuraavan sukupolven Wimax tai LTE -verkkoteknologioihin ovat jo laskentavaiheessa. Vodafonen herroja eivät parin euron pelit jaksa nyt kiinnostaa.

Nokian osastolta puolestaan löytyy nuoria suomalaisia tuotepäälliköitä yhtenäisissä t-paidoissa esittelemässä lehdistökonferenssissa juuri julkistettuja puhelimia. Kosketusnäyttöä haetaan, Ovi-palvelusta kysellään. Kova kuhina käy uusien laitteiden ympärillä, jotka tulevat kauppoihin vasta yhdeksän kuukauden kuluttua. Jatkuvan paineen alla tuotepäälliköt ovat kuitenkin jo kehittäneet teflon-suojan ympärilleen. Heihin ei tartu mikään – ei edes Räntäsen käyntikortti.

Räntänen päättää hakea vauhtia kahvilasta. Croissant ja latte kohottavat hieman mielialaa, varsinkin kun hän samalla ajautuu keskusteluun puheliaan egyptiläismiehen kanssa. Googlen ja Applen puhelimet mietityttävät – vievätkö ne osan maksullisista palveluista ilmaiseksi internetiin. Kaveri paljastuu egyptiläisen operaattorin johtajaksi, jonka tehtävänä on hankkia uusia ohjelmia yhtiön markkinoimiin kännyköihin. Kännykkäpeli kiinnostaa johtajaa. Kun Räntänen lupaa viilata kulttuurisidonnaisia asioita grafiikassa, päästään ehkä hieromaan kauppaa.

Taas tarmoa täynnä olevan Räntäsen onnistuu messuhallin käytävällä pysäyttämään sinnikäs kiinalaismies. Virtaa täynnä oleva kaveri pitää nimetöntä kännykkää kädessään ja selostaa voivansa brändätä sen edullisesti. Räntäsen budjetti ei nyt ihan riitä 10 000 laitteen tilaukseen, mutta hän saa energisen kaverin kokeilemaan omaa tuotettaan. Kiinalainen innostuu pelistä ja vie Räntäsen takahuoneeseen teelle. Tapaaminen sovitaan kuukauden päähän Suomeen, kun hän tulee Eurooppaan tapaamaan muita asiakkaitaan.

Matkan paras osa on paluu Suomeen. Yrmeät rajavartijat, tuppisuut tullimiehet, hiljaiset taksin jonottajat ovat niin tuttua ja turvallista kotimaista elämänmenoa. Liikennettäkin on siedettävä määrä. Vantaan lentokentän säntillistä taksijonoa tarkkaillessaan Räntäsessä herää kuitenkin huoli.

Entä jos toisenlaisesta kulttuurista tulevat uudet liikekumppanit eivät näekään suomalaista elämänmenoa yhtä miellyttävänä? Isot vaaleat miehet, jotka kyllä vuolaasti puhuvat kännykkäänsä, mutta eivät saa sanaa suustaan kolhaistessaan laukullaan toista matkaajaa, ovat vierasmaalaisten mielestä yksinkertaisesti epäystävällisiä ihmisiä. Tai nuo lentoaseman aulassa odottelevat ihmiset, joiden katseet torjuvat kaikki muun rotuiset maahan saapujat, eivät välttämättä saa tärkeitä kauppakumppaneita tuntemaan itseään tervetulleiksi maahamme.

Siinä paikassa Räntänen päättää pitää vierailulle tulevat uudet kauppakumppaninsa Helsingin keskustassa. Vaikutelma maasta ja maanmiehistä kuitenkin vaikuttaa siihen, lähteekö kaupankäynti vieraiden kanssa liikkeelle hyvin vai ei ollenkaan. Helsingin keskustassa moniin eri kulttuureihin tottuneet vieraatkin voivat ainakin hetken luulla olevansa kansainvälisessä paikassa, jossa tehdään työtä ja käydään kauppaa eikä murehdita sitä, miltä ihmiset näyttävät.