Oliko Motorola yhden hitin ihme?

Oli lähes surrealistinen kokemus nähdä tuhansia samanlaisia tuotteita yhdessä paikassa. Vuonna 2004 teknologiakongressissa Keski-Euroopassa kaikilla tosinaisilla ja tosimiehillä oli ohut metallinhohtoinen Motorola Razr -läppäpuhelin korvalla. Vain neljä vuotta myöhemmin Motorolan kännykät herättävät niin vähän intohimoja, että yhtiön johto on saattanut pohtia koko matkapuhelinyksikkönsä myyntiä.

Jos nyt autuaasti unohdetaan viime vuosisadan menestystuotteet, Motorolaa voidaan pitää yhden hitin ihmeenä. Kun Motorola Razr tuli markkinoille, sitä myytiin jopa 800 dollarilla, eikä tavaraa tahtonut silti riittää kaikille halukkaille. Nyt perusmallia yritetään myydä reilulla 100 dollarilla, sen kymmeniä muunnelmia monella muullakin hinnalla, mutta kauppa ei vaan tahdo käydä.

Alkuperäinen Razr-menestystuote oli toiminnoiltaan ja käytettävyydeltään surkea. Sillä ei kuitenkaan ollut myynnille merkitystä, koska ostaja oli jo kerinnyt vinguttaa luottokorttia saadakseen kauniin esineen omakseen. Vaikka ulkonäköön investoinut ostaja myöhemmin huomasi, että Razr olikin aivan kökköpuhelin, tunneside laitteeseen oli jo olemassa. Niin suuri oli kuitenkin tuotteen vaikutus, että se heijastui erittäin nopeasti maailmanlaajuisille markkinoille. Nokiakin menetti markkinaosuutta ja teki toinen toistaan kamalampia tuotevirityksiä päästäkseen mukaan ohuiden läppäpuhelinten huumaan.

Totuuden hetki Razr-mallin omistajille oli uuden puhelimen hankinta. Ei tainnut monikaan aiemmin ylpeänä lättykännykkäänsä esitellyt ostaa toista Motorolan tuotetta. Juuri nyt yhtiöllä olisi itse asiassa laaja valikoima sekä tyylikkäitä että käyttökelpoisia puhelimia.

Markkinoiden kuumin tuote tuleekin nyt tietokonevalmistajalta. Applen kosketusnäyttöpuhelin iPhone on nyt niin haluttu, että ostajat ovat valmiit näkemään vaivaa hankkiakseen sen vaikka toisesta maasta. On arvioitu, että jopa kolmasosa kaikista 400–500 dollarin (plus kahden vuoden kytkypaketti) laitteista menisi käyttöön muihin maihin tai GSM-verkkoihin kuin mihin ne myytäessä sopimuksilla on sidottu ja teknisesti lukittu.

Jokainen iPhone on tehtaalla asetettu toimimaan vain määrätyn operaattorin verkossa. Ostajan täytyy tuntea hakkeri tai ostaa hakkerointiohjelma, jolla lukituksen saa purettua ja oman SIM-kortin toimimaan laitteessa. Samalla sanotaan hyvästit valmistajan takuulle ja mahdollisuudelle ohjelmistopäivityksiin. Mitäpä ei ihminen tekisi omistaakseen halutun tuotteen.

Jos mahdollista, iPhone-huumasta tulee vielä suurempi kuin Razr-himosta. Erona vain on, että Apple on iPod- ja notebook-tuotteillaan osoittanut osaavansa tehdä laitteita, joiden käyttäjät ostavat myös seuraavaksi samaa brändiä. Ei siis ihme, että suurimmat puhelinvalmistajat jo esittelevät innokkaasti iPhonea kampittavia tuotteita.

Motorolakaan tuskin jää yhden hitin ihmeeksi. Kunhan yhtiö kokoaa itsensä, niin se vahvaan, luotettuun brändiinsä nojaten on parissa vuodessa taas täysillä kisassa mukana. Muistetaanpa vaikka Ericssonin tilanne muutama vuosi sitten, jolloin se halusi päästä eroon puhelimista. Tänä päivänä Sonyn kanssa kimpassa tehdyt Walkman-puhelimet ovat suosittua tavaraa.