Avoimuuden ja antamisen kirottu vaikeus

Maailmassa lienee miljoonia ihmisiä, jotka tekevät rahaa ilmaiseksi lataamillaan avoimen lähdekoodin ohjelmilla. Tapoihin kuitenkin kuuluu, että yhteiseen pottiin annetaan takaisin, jos alkuperäistä ohjelmaa on muunneltu omien vaatimusten mukaiseksi. Avoimen lähdekoodin käyttäjänä päätin äskettäin antaa yhteisölle jotain takaisin. Se osoittautuikin yllättävän vaikeaksi.

Voimme kiittää – tai syyttää – Netscapen Marc Andreessenia ja suomalaista Linus Torvaldsia siitä, että he tekivät vanhasta liiketoimintastrategiasta – osta halvalla, myy kalliilla – paljon vaikeampaa. Kun Netscape vuonna 1995 listautui pörssiin ilmainen ohjelmisto päätuotteenaan, se lopullisesti vakuutti sijoittajat siitä, että internetissä olisi mahdollista tehdä voittoa jakamalla tuotteita ilmaiseksi. Torvaldsin alulle panema Linux ei sinänsä ota kantaa liiketoimintamalliin, mutta edellyttää, että siihen tehdyt muutokset on pantava kaikkien saataville.

Ilmaiset tietokoneohjelmistot ja nettipalvelut ovat edesauttaneet valtavaa määrää uusien yritysten syntymistä. Kynnys aloittaa uusi yritys, joka voi heti tähdätä vaikkapa maailmanlaajuisille markkinoille, on pudonnut hyvin matalaksi. Tarvitaan vain toimelias kaveri, joka lottoamisen sijaan sijoittaa hieman rahaa omaan liiketoimintaansa. Siksipä myös yrityksiä on runsaasti ja niiden välinen kilpailu on kiivaampaa kuin kinastelu kiinalaisella torilla.

Jos yritys on alun perin menestynyt liikesalaisuuksiin perustuvilla tuotteilla, avoimuutta on vaikea jälkikäteen omaksua. Esimerkiksi EU:n komissio ei tahdo uskoa Microsoftin muuttuneen mihinkään, vaikka yhtiö julkaisi 30 000 sivua sisäisiä dokumentteja tuotteistaan, sillä yhtiö teki eleen oikeudenkäyntipaineita helpottaakseen. Googlekin on kaikkea muuta kuin avoin. Vaikka se tarjoaakin hakupalvelua ilmaiseksi ja puhelimiin avoimen lähdekoodin ohjelmistoa, yhtiön menestys perustuu salaiseen sivujen luokitusalgoritmiin.

Oli yllättävää havaita, kuinka suhtautuminen omaan projektiimme muuttui, kun päätös lopputuloksen jakamisesta internetissä oli tehty. Jokainen projektiin osallistunut totesi, että homma täytyykin sitten tehdä erityisen huolellisesti. Havaittavissa oli siis vähintäänkin lievää positiivista vaikutusta työmme laatuun.

Paitsi että halusimme olla hyödyksi yhteisölle, motiivina oli myös maine ja mammona. Kenties jonain päivänä pieni markkinointiponnistuksemme kohtaisi asiakkaan, mutta sen monimutkaisempaa strategiaa ohjelmakoodin jakamisella ei ollut. Meitä enemmän asiaa on pohtinut Miikka Leinonen, jonka visiossa Strategy of Giving -antaminen suunnitellaan osaksi liiketoimintastrategiaa.

Avoimen lähdekoodin vaivoista, kuten puutteellisesta dokumentoinnista ja teknisillä keskustelutauluilla viisastelevien asiantuntijoiden avusta huolimatta saimme ohjelmamme valmiiksi. Sitten piti vain panna koodi ja dokumentit jakoon internetiin. Vaan lahjoittaminen olikin yllättävän vaikeaa. Vaati nimittäin todellista sinnikkyyttä ja useiden työtuntien vaivannäköä, että teknisesti näppärien nörttien tekemät sivut avautuivat hyväntahtoisille antajille.

Tuotteiden ja palveluiden jakaminen on työtä siinä missä mikä tahansa muukin tavoitteellinen toiminta. Eipä ole enää Netscapea, eikä montaa muutakaan pelkästään ilmaisen tuotteen tuomaan kasvuun perustuvaa yritystä. Huimat kasvuluvut ilmaisilla tuotteilla ja palveluilla eivät riitä, jos kilpailija osaa tehdä kannattavaa liiketoimintaa millä tahansa tavalla hankitusta asiakaskannasta.