Sähköinen äänestäminen – kaikkien oikeus

Kuten tuskallisen yksityiskohtaisesti olemme saaneet havaita, valtakuntamme päättäjät ovat jo tärkeissä asioissa siirtyneet sähköiseen viestintään ja päätöksentekoon. En nyt tarkoita ainoastaan joidenkin ministerien henkilökohtaisia asioita, vaan sitä, kuinka paljon maan asioista jo käytännössä päätetään ja tiedotetaan matkapuhelimia, tekstiviestejä ja tietokoneita käyttäen.

Sähköisen viestinnän edut – nopeus, paikasta riippumattomuus ja kustannustehokkuus – ovat myös politiikkojen mieleen. Muutenhan ylimpien päättäjien pitäisi pystyä nopeasti kokoontumaan jokaisen uuden ministerin valinnan vuoksi samaan aikaan samaan paikkaan. Tietoverkossa asiat ovat myös turvassa satunnaiselta tiedonkalastelulta, sillä puhelut ja tekstiviestit eivät käy julkisessa internetissä ollenkaan ja nettiliikennekin on kohtuuvaivalla salattavissa.

Omituista tässä on se, että kansalaiset eivät saa käyttää samoja välineitä yhteisistä asioista päättämiseen.

Sähköinen äänestäminen on paitsi tärkeä asia kaikille äänestysikäisille, myös pato, jonka aukaisu purkaa paineita monen muun julkisen palvelun verkkokäyttöön. Tietoverkon kautta äänestäminen edellyttää henkilöllisyyden sähköistä tunnistamista. Kun tunnistus on pantu kuntoon, kaikki muutkin julkiset palvelut voivat hyödyntää sitä. Teknisesti esteitä ei ole. Se vain täytyy tehdä käyttökelpoiseksi, toisin kuin nykyinen kansalaisvarmenne. Verohallinto sallii sekä kansalaisvarmenteen että pankkitunnusten käytön kokeilussaan matkakulujen ilmoittamisessa netin kautta.

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa suostun vielä äänestämään perinteisellä menetelmällä, koska silloin sähköistä äänestystä sentään kokeillaan Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä. Kokeilu testaa valitettavasti väärää asiaa. Se vaatii äänestäjää edelleen saapumaan äänestyspaikalle, jossa hänet tunnistetaan perinteisesti. Äänestyskopissa on kynän sijasta tietokone, jonka ruutua tökkimällä ääni kirjataan vaalijärjestelmään.

Tämä järjestelmä ei tuo mitään muita etuja kuin nopean tulosten laskennan. Sen rakentamiskustannukset ovat kuitenkin lähes samaa luokkaa kuin oikeasti kansalaisia varten toteutetun järjestelmän.

Jotta kansalaisten päätöksenteko saadaan niin helpoksi ja tehokkaaksi kuin nykyaikaisilla välineillä on mahdollista, tarvitsemme järjestelmän, joka sallii äänestämisen miltä tahansa tietokoneelta tai omalta matkapuhelimelta.

Tietoturva ei ole ongelma, vaan kustannus joka otetaan huomioon järjestelmän suunnittelussa. Vaalisalaisuus ei ole ongelma, kun äänestys on mahdollista myös omasta matkapuhelimesta. Yhdenvertaisuus toteutuu, kun saa valita sähköisen tavan tai henkilökohtaisen ennakkoäänestyspostikonttorissa käynnin välillä.

Oikeusministeriö on kuitenkin sitä mieltä, että äänestäjät täytyy edelleen pakottaa äänestyspaikalle, koska muuten heidän arviointikykynsä heikentyy. Masentavaa, että valtionhallinnossa ajatellaan kansalaisista näin vuonna 2008. Kehottaisin puolestaan oikeusministeriötä tutkimaan vaikkapa pankkipalvelujen nopeaa murrosta viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kun kansalaisten luottamuksellinen rahaliikenne siirtyi kassavirkailijan silmien alta pois tietoverkkoon, lisääntyivätkö äänestysikäisten holtittomuudet heidän omia raha-asioita koskevissa päätöksissään? Olisiko sähköiset pankkipalvelut pitänyt kyseisen riskin vuoksi jättää toteuttamatta? Ei tietenkään.

Vuoden 2008 vaalien jälkeen on turha tulla selittelemään sähköisen tunnistamisen tai äänestämisen mahdottomuutta. Lähes varmasti kunnallisvaalikokeilussa törmätään ongelmiin, mutta ihan yhtä varmasti ne ovat ratkaistavissa.

Tietoverkot, tietokoneet ja muut kommunikointilaitteet ovat jo aikaa sitten korvanneet paperin ja kynän monessa muussa asiassa. Poliittiset johtajamme ovat onneksi niin valveutuneita, että tehostavat työtään nykyaikaisilla työkaluilla. Haluan mahdollisuuden käyttää samoja välineitä omaan päätöksentekooni, äänestämiseen.