Mikä on ilmaisen Googlen hinta?
Ehkä olen vainoharhainen, tai ehkä olen oppinut jotain ilmaisista tuotteista ja palveluista. Aina kun ilmaisia tuotteita on tarjolla, haluan ymmärtää sen liiketoimintamallin. Sen jälkeen voin ratkaista, onko viisasta tarttua sellaiseen tuotteeseen, saatikka poliitikon tarjoamaan maksuttomaan joukkoliikennepalveluun.
Pidämme itsestään selvänä, että internetin suosituimman hakukoneen Googlen käyttö on ilmaista. Kyseessä on itse asiassa vaihtokauppa, jossa luovutamme Googlelle henkilökohtaista tietoa itsestämme ja siitä, mikä meitä kiinnostaa. Yhtiö säilyttää tiedot ja käyttää niitä tällä hetkellä ainakin hakukoneen viilaamiseen ja mainosten myymiseen, mutta muutkaan käyttötarkoitukset eivät ole poissuljettuja. Gmail-sähköpostin käyttäjille Google säilyttää viestit ja myös lukee ne läpi ohjelmallisesti näyttääkseen viestien sisältöä vastaavia mainoksia.
Yhtiö haluaa kuitenkin enemmän, kuten juuri lanseeratun Google Chrome -ohjelman lisenssin ensimmäinen versio, joka myöhemmin korjattiin, paljasti. Yhtiö yritti ottaa oikeudet kaikkeen sisältöön, kuten tekstiin ja kuviin, jota käyttäjät käsittelevät Chrome-selaimella.
Tämä ei ole ainutkertaista. Kamerakännyköiden yleistyessä USA:ssa avattiin textamerica.com-palvelu, jonne saattoi ilmaiseksi tallettaa kuvat suoraan puhelimesta. Käyttöehdoissa mainittiin, että kaikki kuvat ja käyttäjien henkilötiedot ovat sitten palvelua pyörittävän yhtiön omaisuutta, joilla se voi käydä vapaasti kauppaa. Harva kuvaaja ehtoja luki ja vielä harvempi niistä välitti.
Maksuttomissa kaupallisissa palveluissa on kuitenkin se hyvä puoli, että vaihtokaupasta voi kieltäytyä, kun jättää palvelun käyttämättä. Aina voi etsiä toisen vaihtoehdon tai harkita maksullista palvelua.
Olipa kyseessä kaupallinen tai julkisen vallan tarjoama palvelu, asiakkaita motivoi sama asia – mikä on vaihtokaupan hyötysuhde. Esimerkiksi helsinkiläiset pyöräilijät ja kävelijät ovat tehneet vaihtokaupan lämpimästä kulkuvälineestä terveelliseen liikuntaan. Päivi Lipposen ehdottama maksuton joukkoliikenne Helsingissä kiinnostaa heitä yhtä vähän kuin espoolaista yksityisautoilijaa.
Aivan kuten netin käyttäjät odottavat saavansa suuren osan käyttämistään palveluista ilmaiseksi, yksityisautoilijat odottavat saavansa infrastruktuuripalveluita, kuten moottori- ja kehäteitä yhteisestä kassasta näennäisesti maksutta. Espoolaista autoilijaa vaihtokaupan miettiminen autosta johonkin muuhun kulkutapaan kiinnostaa vasta sitten, kun moottoriteille ja kehäteille ilmestyvät ensimmäiset tiemaksukopit.
Sitten vasta autoilevalla asiakkaalla on tarpeeksi motiivia pohtia, valitako kenties Gmailin tapaan mainoksia vilisevä edullinen joukkoliikenne vai maksullinen yksityinen tila omassa kulkuneuvossa.
Kirja: David A Vise: The Google Story

Kommentoi 15 kommenttia